Täältä löytyvät sankarimme, lohikäärmeketut, eli lyhyemmin louhiturkit! 

Pääkuvaa klikkaamalla pääset kokokuvaan!

-----

Nimi: Viima

Ikä: Ihmisiässä suurinpiirtein 11 vuotta

Sukupuoli: Uros / koiras

Ulkonäkö: Viima on pääväriltään valkoinen, uroksella on kuitenkin harmaan värejä selässään, ja väri jatkuu hieman alemmas kummankin kummallekkin puolelle jalkoihin. Uroolla on myös harmaat viirut silmiensä yläpuolella. Hännän pää on myös harmaa, sekä kuonon päällä on harmaata, ja korvien päät ovat harmaat. Viimalla on muuten kettumainen ulkonäkö, rakenne ja anatomia, mutta muutamia poikkeuksia löytyy. Uroksella on käärmemäiset viirusilmät, jotka ovat limenvihreän väriset, luunvalkoiset, pitkät sarvet otsalla, ja kaksihaarainen, sininen kieli. Kynnet ovat kuitenkin lyhyehköt. Korvat ovat normaalia suuremmat. Turkki on pitkää ja tuuheaa. Anturat ja korvat sisäpuolet ovat vaaleanpunaiset. Kirsu on taasen musta, ja louhiturkilla on myös mustat viiksikarvat, kuten ketuilla yleensä.

Luonne: Viima on nuori, ja vallan reipas tapaus. Uros on lähestulkoon aina iloinen, ja valmis leikkiin. Nuori herra on varsin aktiivinen, ja aina tunkemassa itseään muiden asioihin. Viima on varsin utelias, ja menee yleensä kielloista huolimatta tutkimaan kaikenlaista, ja joutuukin helposti pulaan. Monikaan asia ei nuorikkoa lannista, eikä ketuksi muuttuminen ole ollut tuolle sen kummempi asia. Uros haluaa mielellään kokeilla elämää kettuna, vaikkakin kaipaa muutamia asioita, kuten lentämistä. Viima on hyvin sosiaalinen, ja tuon kanssa ystävystyy helposti. Myös sinisilmäinen herra on, ja luottaa kehen tahansa, mikä aiheuttaa helposti päänvaivaa muiden louhiturkkien keskuudessa. Vaikkakin uros on yleensä iloinen, voi tuo kyllä surullinenkin olla. Viima tulee surulliseksi esimerkiksi yksin jäätyään, tai jotakin pahaa on tapahtunut. Nuorena uros voi helposti kuitenkin myös syyttää itseään aikuisten riidoista. Nuori louhiturkki haluaisi kovasti että kaikki olisivat ystäviä, ja olisi rauhallista, ja koettaa kovasti viljellä periaatettaan, vaikkakin se on tuhoon tuomittu yritys. Viima haluaa tuottaa iloa muiden keskuuteen, ja aiheuttaakin naurua helposti hölmöilyllään. Muuten tuo on kyllä varsin ärsyttävä, koska nuori herra koettaa aina saada huomiota, eihän se yksin halua jäädä.

Piirtäjä ja luoja: Sirita

Nimi: Edmund

Lempinimi: Ed, Eddie (tosin inhoaa näitä nimityksiä)

Ikä: 24 vuotta

Sukupuoli: Uros

Ulkonäkö: Lohikäärmeenä on kookas mutta sulavalinjainen punaruskea lohis ja lisäksi täysin siivetön. Louhiturkkina hoikka ja notkea punaruskea kettu, jolla kettujen tapaan tummat korvat ja tassut, sekä valkealla hännänpäällä koristettu tuuhea häntä. Korkea ja pitkä ruumiinrakenne, mutta vartalo on pienehkö, hoikka ja vähän lihaksia omaava. Silmät ovat karmiininpunaiset. Silmien väri ja pienet pupillit voivat tehdä katseesta hiukan häiritsevän. Selässä on lohikäärme-ominaisuutena violettia sävyä edustava piikkiharjas, joka on koristeltu hopeisilla sormuksilla, jotka hehkuvat pimeässä. Otsan kohdalla on paksu, sarvea muistuttava piikki. Takaraivon ja niskan tienoilla kulkee kolme pienempää piikkiä. Seuraavaksi tulee selän pisin piikki, jonka jälkeen piikkirivistö alkaa pienentyä. Lopuksi on vielä yksi häntää kohti sojottava piikki.

Luonne: Ensivaikutelma on vakava ja kohtelias herra, joka ei paljoa viitsi hymyillä. Hiljainen uusien tuttavuuksien seurassa. Hieman sulkeutunut ja pitää omat asiat ominaan. Ihmettelee niitä, jotka pystyvät selittämään itsestään kaikenlaista heti kättelyssä. Pitää liiallista iloisuutta ja energisyyttä hölmönä sekä lapsellisena ja tuntee usein myötähäpeää riehakkaita yksilöitä kohtaan. Itse on hyvin hillitty, ja nolostuisi heti jos vahingossakin osoittaisi liiallista pirteyttä muiden nähden. Omaa selkeää perfektionistin vikaa. Toisin sanoen, saattaa välillä komennella muita jos he tekevät hänen mielestään jotakin sopimatonta tai muuten vaan typerää. Voi olla hyvinkin tiukka sekä itselleen että muille. Hän vaatii kaikilta siistiä ja lojaalia käytöstä. Inhoaa siis sääntöjenrikkojia, laiskiaisia ja vastaanväittäjiä. Edmund on tarkka sääntöjen, väkivallattomuuden, suvaitsevaisuuden ja käytöstapojen kannattaja.

Ed on myös hyvin älykäs, realistinen ja looginen persoona. Hän on ikävä kyllä myös toisinaan toivottoman pessimistinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän olisi masentunut ja murjottaisi yksinään jossakin elämän surkeutta. Hän vain näkee maailman aika ikävänä paikkana. Tämä ei masenna häntä, vaan hän näkee asian pelkkänä puhtaana faktana. Kuolema ja tuska ovat vain tosiasioita, jotka pitää kestää. Jos joku väittää hänelle muuta, hän saattaa helposti ryhtyä itsepäiseksi ja väittämään vain omia näkemyksiään oikeiksi. Hän ei suoraan sano kenellekään "olet väärässä", mutta luo perusteluilla pohjaa omille mielipiteilleen. Tämän takia, jotkut voivat saada hänestä hivenen ylimielisen kuvan. Hän ei tästä huolimatta ole luonteeltaan erityisen dominoiva tai määräilevä - hän ei halua käskeä muita, hän haluaa vain että asiat menee oikein. Ja hän luulee tietävänsä mikä on oikein.

Tästä saattoi saada sellaisen kuvan, että Ed useinkin juoksee raivokkaasti huutaen muiden perässä, mutta ei se näin mene. Sanomista saattaa kyllä olla paljonkin, mutta Edmund pitää aina äänensävynsä mahdollisimman rauhallisena. Hän pyrkii pitämään sanomisensa, tekonsa ja ajatuksensa mahdollisimman tyyninä ja selkeinä. Vihaa Edmund ei siis juurikaan päästele, ja sitä tuntiessaan pyrkii tukahduttamaan sen. Vihaisenakin hän hallitsee tunteensa melkoisen hyvin ja ei anna vihan sumentaa järjenjuoksua. Hän puhuu siis melko kohteliaasti ja järkevästi myös vihaisena. Tietenkin jossakin vaiheessa voi napsahtaa kunnolla, mutta siihen tarvitaan melkoisen paljon. Edmund vastustaa kumminkin suuresti väkivaltaa ja oikeastaan kaikenlaista fyysistä kontaktia. Hän pysyy mieluiten jatkuvasti kaiken kosketuksen ulottumattomissa. On siis turha pelätä, että Ed tulisi raivoamaan tai kävisi kurkkuun kiinni. Tuimaa tuijotusta voi tosin kestää useampiakin minuutteja.

Yksi asia, josta Ed erityisesti yrittää olla vaiti, on hänen suuntautumisensa. Hän ei ole mikään erityisen stereotyyppinen homo, joten tämä suuntautuminen voisi tulla jollekin vähän ahdasmielisemmälle henkilölle täytenä yllätyksenä. Hän on suhteellisen sujut itsensä kanssa, vaikkakin muiden reaktio silti pelottaakin, joten hän ei asiasta puhu. Itse asiassa, hän ei ole paljastanut asiaa vielä kenellekään. Niin hän tekee monen muunkin asian kanssa. Edmund ei tosiaankaan harrasta avautumista. Ei ole varmaa johtuuko se sitten suuntautumisesta vai mistä, mutta Ed voi tuntea olonsa hieman vaivaantuneeksi joidenkin urosten seurassa. Naaraiden seurassa hänellä on mukavampaa. Hän pitää henkilöistä, jotka eivät yritä esittää mitään, vaan näyttävät avoimesti tuntemuksensa kivusta suruun. Ed haaveileekin salaa poikaystävästä, joka olisi tällainen hieman herkempi uros, eikä mikään kovanaama. Ja tavallaanhan tämä onkin hieman hassua, Ed itse kun pitää tunteet sisällään viimeiseen asti. Hän kestää surua melkoisen hyvin. Mutta romantiikka ja muu sellainen on Edille hyvin vierasta, ja tällaisissa tilanteissa hänen tyyni panssarinsa saattaisi hajota hetkessä. Ed luottaa vähemmän itseensä uroksien seurassa, mutta harvemmin se on erityisen silmiinpistävää.

Edmund on toisinaan hivenen laiskanpuoleinen ja tykkää makoilla jossakin varjoisassa paikassa. Hän on selvästi enemmän passiivinen kuin toimelias. Mutta osaa hän kyllä olla avulias sille päälle sattuessaan. Huolehtivainen ja auttavainen hän osaa kyllä olla, mutta yleensä vain niille jotka avoimesti näyttävät ongelmansa ja tuskansa ja pyytävät apua. Hän on sympaattisempi kuin miltä saattaa vaikuttaa ja tuntee välillä hyvinkin helposti myötätuntoa. Jos Edmund saa jonkin asian vastuulleen, hän hoitaa tehtävän vastuullisesti. Hän on luotettava, täsmällinen ja pitää kiinni sopimuksista ja säännöistä. Huijaaminen ja epäreilut keinot ovat aina olleet hänelle vastenmielisiä. Oikeudenmukaisuutta häneltä siis löytyy. Hänen suustaan kuuluu tuskin koskaan valetta. Hän puhuu joko totta tai on kokonaan vaiti.


Pähkinänkuoressa ja muuta nippelitietoa:

+ Kaappihomo
+ Älykäs, mutta pessimisti
+ Kohtelias ja lojaali, mutta ei erityisen mukava tapaus siltikään
+ Hymyilee hyvin harvoin eikä muutenkaan juuri osoita tunteita
+ Ei ole erityisen suosittu perfektionisminsa takia, mutta ei siitä piittaa
+ Viihtyy paremmin naaraiden seurassa
+ Pitää jostakin syystä yleensä herkistä henkilöistä ja päinvastoin inhoaa muka-koviksia
+ Seura kelpaa jos muiden luonteet on mukavia/siedettäviä

+ Pakkomielteinen sääntöjen ja käytöstapojen suhteen, lisäksi toruu usein muita virheistä, vahingoista tai muuten vain yleisestä hölmöilystä
+ Piilohalveksii optimisteja ja hölmöjä tyyppejä
+ Ei pidä fyysisestä kontaktista tai tappelusta, mutta hyökkää kyllä tarvittaessa
+ Pelkää ukkosta ja muuttuu hysteeriseksi sen ollessa läsnä - tällöin voi poikkeuksellisesti nähdä hänessä paljon tunnetta ja pelkoa
+ On ylpeä komeasta piikkiharjaksestaan, minkä takia idea täysin ketuksi muuttumisesta harmittaa hiukan
+ Saanut harjastaan koristavat hopeiset sormukset edesmenneeltä tädiltään, joka myös kasvatti tämän
+ Edin vanhemmat tappoivat jotkut lohikäärmeitä inhoavat tapaukset - hän ei tätä kumminkaan sure, koska ei edes muista vanhempiaan
+ Ei tule toimeen Dacon kanssa, joka on optimistinen ja ei erityisen looginen, ja Daco onkin niitä harvoja joille hän suuttuu melko avoimesti

+ Ei usko Uhkan olemassaoloon ja pitää sen pelkäämistä hölmönä
+ Epäilevä kaikkea muutakin sellaista kohtaan, jota ei voi kunnolla todistaa
+ Ei myöskään pidä ketuksi muuttumisesta ja piilottelusta, koska hänen mielestään kuolema pitää vain hyväksyä sen osuessa kohdalle piilottelun sijaan... mutta siitä huolimatta suostuu muuttamaan hahmoa kuten muutkin
+ Haluaisi todistaa muille että Uhkaa ei ole olemassa
+ Pitää lohikäärmeitä väistyvänä ja kuolevana lajina, mutta on siitä huolimatta hyvin ylpeä lajistaan
+ Hyvä uimari, mutta ei erityisemmin pidä vedestä tai kosteudesta
+ Voi käyttää piikkiharjastaan aseena taistelussa, sillä se on melko terävä
+ Olen suunnittellut sarjakuvaan pikkuista sivujuonta, jossa Ed olisi salaa ihastunut jonkun toisen piirtäjän hahmoon.

Piirtäja ja luoja: Chani

Nimi: Rautu

Ikä: 22 vuotta

Sukupuoli: Uros

Laji: Louhiturkki, ennen muuttumista vesilohikäärme

Ulkonäkö: Lohikäärmemuodossaan Rautu oli suuri ja vankkarakenteinen vesilohikäärme, joten suurehko koko ja vankka rakenne ovat jääneet ketuksi muuttuessa. Uroksen turkki on lyhyehköä ja vedenpitävää, pohjavilla pysyy siis kuivana ketun ollessa vedessä. Hallitsevana värinä toimii harmaa, joka lähtee kuonosta, ja leviää kasvojen kautta leveästi selkään, lopulta peittäen hännän, harmaan alueen alapuolella on vaaleahkoa ruskeaa. Uroksen kasvoissa on vaaleanharmaa, miltei valkoinen kuvio, joka päättyy rintaan. Päättyneen kuvion jälkeen alkaa miltei heti uusi valkea raita, joka jatkuu vatsan alle, päättyen takajalkojen väliin. Valkeita varpaita ja hännänpäätä reunustaa tummanharmaa raita, samaa väriä löytyy korvien reunoilta ja kuono päältä.

Raudulta löytyy myös piirteitä, jotka muistuttavat tuon oikeasta olomuodosta vesilohikäärmeenä. Uroksen otsalta löytyy kaksi pientä, tylppäpäistä sarvea, jotka ovat väriltään luunvalkeat. Ne eivät sovellu tappamiseen, mutta tarvittaessa niillä voi puolustautua. Tuon kaulalta löytyvät myös kidukset, joiden ansiosta uros voi hengittää veden alla, maalla tuo hengittää normaalisti suun kautta. Raudun varpaiden välissä on räpylät, jotka helpottavat uimista. Raajoissa on myös evämäisiä ulokkeita, etujaloissa kaksi per jalka, takajaloissa yksi per jalka. Niistä ei ole suurempaa hyötyä, mutta helpottavat hieman vedessä liikkumista, jarruttamista ja kääntymistä.

Luonne: Rautu on ujo, arka ja suhteellisen hiljainen uros. Lohikäärmeenä tuo oli tottunut vesien rauhalliseen elämään, ja pysytteli usein pinnan alapuolella, vieraillen silloin tällöin pinnalla muita lohikäärmeitä tapaamassa, maalle tuo ei tullut, koska kävely oli tuolle raskasta ja hankalaa. Muutoksen jälkeen uros joutui tottumaan moneen uuteen, usein pelottavaankin asiaan, tärkein ja vaikein niistä oli kävely. Vedessä Rautu oli tottunut liikkumaan sulavasti, mutta maalla tuo kompuroi tuon tuostakin omiin jalkoihinsa, tovereihinsa ja kiviin. Rautu ei muutenkaan pidä kävelystä, hiekka ja pikkukivet pistelee, auringossa lämmennyt kallio polttaa, ruoho kutittaa anturoiden välissä. Myös uusi ruoka aiheuttaa ongelmia. Toisin kuin maalla elävät ja lentävät lohikäärmeet, Rautu ei ole juurikaan tottunut syömään nisäkkäitä tai lintuja, vaan pääosa ruokavaliosta on koostunut kalasta. Rautu on maalla kehno saalistaja, eikä nisäkkään tai linnun liha tahdo mennä kurkusta alas. Siksi Rautu pyrkiikin aina tilaisuuden tullen kalastamaan itselleen, ja tietenkin myös muille ravintoa.

Arkuutensa ja ujoutensa takia Rautu putoaa usein porukan alimmaiseksi. Tuo ei useinkaan uskalla sanoa muille vastaan, ja taipuukin helposti miltei kenen vaan tahtoon. Kuitenkin uros ilmoittaa, jos jokin ei ole tuon mielestä viisasta tai turvallista, jota sattuu tämän tästä. Rautu ei myöskään pidä yhtään tappeluista tai riitelemisestä. Yleensä uros yrittää sovitella muiden riitoja, mutta jos tuolle ärähtää, Rautu on kolminkerroin tantereessa. Uros yrittääkin välttää tappeluita viimeiseen asti, ja käy hyökkäykseen vain puolustautuakseen.

Muuta:

- Vaikka Rautu on maalla kömpelö, vedessä uros on todella nopea ja ketterä

- Rautu on heikkona nätteihin naaraisiin…

-… muttei useinkaan uskalla puhua noille

- Rautu on varsin runollinen

Piitäjä ja luoja: Izumi

Nimi: Seven

Ikä: 29 vuotta

Laji: Louhiturkki, eli entinen lohikäärme, nykyinen kettu, vaikkakin piirteitä on jäänyt

Sukupuoli: Naaras

Ulkonäkö:

Säkä: n. 40 cm. Jäänyt liian suureksi

Paino: 13 kg

Sevenin ketun rakenne on suh’t kapea keskivartalo, kuten myös jalat ovat sirot ja pitkät. Ne kuitenkin jaksavat kantaa louhiturkin painoa hyvin ja oikeastaan otus olisikin nopea, mutta häntä vaikeuttaa kulkua huomattavasti.
Sevenillä on lyhyt kuono, väriltään violetti, ja pyöreä pää. Päätä suojaa eräänlainen terävä piikkireunus (Vertaa Texas Horned Lizardiin),  joka jatkuu selänpäälle, aina hännän päähän asti. Se tosin pehmenee, mitä lähemmäs hännänpäätä mennään, muuttuen enemmänkin turkkimaiseksi. Väriltään piikit ovat violetit, kuten myös raidat naaraan kehossa.
Raitoja löytyy ympäri kehoa. Kuonon päällä on yksi, muuten niitä löytyy etu- ja takahaloista, sekä vatsan alta. Sirojen jalkojen päässä on erikoiset tassut. Ne ovat kuin ketun tai jonkin vastaavan koiraeläimen tassut, mutta omaavat lohikäärmeen kynnet. Kynnet ovat linkkuveitsen terävät, vain kestävämmät, ja Seven tykkääkin käyttää niitä tappeluissa. Niillä saisi vaikka suurehkon kiven murikan palasiksi tarpeeksi monella iskulla. Jalkoja ja muuta vartaloa hallitsee valkoinen väri. Selkä on musta, mutta vain selkä. Niiden välillä kulkee ruskea väri, joka vie ½ tilan valkoiselta päässä. Se lähtee kuonon päältä, kiertää silmän, jatkuu selälle ja loppuu häntään, kun musta taas jatkaa suomuihin.
Oikean takajalan päällä on kummallinen syntymämerkki, joka hohtaa sinisenä pimeässä. Päivänvalossa se on normaali.
Häntä on lohikäärmeen häntä. Se on suomuinen ja väriltään kirkkaan sininen. Musta jatkuu hännän päällä ja vie jopa karkkalokäärme-hännänpään. Kyllä, naaraan hännänpäässä on helistin. Siitä lähtee samanlainen ääni kuin karkkalokäärmeilläkin, mutta vain Sevenin suuttuessa. Myös violetti piikkinauha seuraa hännänpäähän asti.
Naaran kaulasta lähtee kaksi valkoista nauhamaista ruumiinosaa. Itse Seven nimittää niitä kaulanauhoiksi, koska ei ole kuullut kaulakoruista.
Silmät ovat kapeat ja väriltään vasemmanpuoleinen on sininen, oikeanpuoleinen punainen. Tämä johtuu siitä, että ketuilla ei ollut millään punaisia silmiä, joten naaraan silmät muuttuivat vain osittain.

Sevenin turkki  on silkkisen pehmeää. Siihen tekisi mieli vain käpertyä nukkumaan, ihan sama ketä on. Kuitenkin, jos joku tulee liian lähelle, tämä saa Sevenin kynsistä. Turkki on kerääntynyt hapsuiksi joihinkin kohtiin, kuten jalkojen taitekohtiin ja turkin ja suomujen eroamiskohtaan. Karva saa naaraan näyttämään lihaksikkaammalta kuin todellisuudessä tämä olisi.
Tuuhea turkki peittää jopa kynnet alleen, jolloin pahaa-aavistamattomat voivat vahingossa alkaa sanelemaan ‘kohteliasuuksia’, huomaamatta kynsiä.

Luonne:

“No joo, joo, joo, älä urputa tai tukin suusi itse”

Sevenin luonne paljastuu enemmän tämä teoista, kuin sanoista. Viekkaan naamaan taakse piiloutuu narsistinen sielu, joka etsii vain omaa etuaan. Hän ei kuitenkaan halua näyttää muille tätä. Hän uskoo, että on monia tapoja nousta onnistuneesti rikkaaksi. Lohikäärmemäisyyydestään, naaraalle on jäänyt ahneus. Hän haluaa erilaisia rikkauksia itselleen. Hän puukottaa selkään mielellään, eikä oikein kiinny toisiin. Hän tietää olevansa kaunis ja käyttää tätä usein hyödyksi, esimerkiksi tappeluissa. Naaras on hyvä stradegoija, jonka vuoksi pärjää tappeluissa hyvinkin, vaikkei olekkaan mikään maskuliinisuuden huipentuma.
Uroksia tuo erityisesti iske itse, mutta jos sattuu näiltä huomiota saamaan, käyttää sen hyväkseen.  Miten? Yleisin tapa on lähettää nuo saalistamaan hänelle. Muuten, Seven on feministi, eikä usko uroksien pystyvän sen enenpään kuin hän itsekkään, joten tekee hommat mielummin usein itse, kääntäen urokset ja avunauttajat pois. Tietenkin, pahasti pulassa ollessaan, naaras tahtoo pelastaa henkensä. Kiitollisuuden velkaan jäädessään, Seven kyllä maksaa sen takaisin kunnialla, ihan sama mikä. Tämä on ainoa poikkeus narsistisessa luonteessa.
Seven toki porukassa esittää olevansa oikea neiti enkeli ja on ystävällinen kaikille, vaikkakin hieman vähäisellä sanavarastolla. Yleensä esittää synkkää ja pysyy hiljaa, hymyillen vain. Mutta silloin, kun tämä suunsa aukaisee, siitä ei ole paluuta. Hän muuttuu rääväsuiseksi vastahaukkujaksi, koska pitää puolensa vahvasti. Hän sietää huonosti kritiikkiä, mutta yrittää niellä vihansa. Suruakin saattaa arkaan paikkaan osuminen aiheuttaa. Surullisena, neiti näytää todellakin surkealta, ettei voi muuta kuin lohduttaa tai tyrkätä kalliolta alas, ettei joudu katsomaan koiranpentusilmiä.
Jos joku yksittäinen otus tulee vastaan ja alkaa aukomaan päätään, neiti hyökkää yksinkertaisesti kimppuun ja varastaa toiselta mahdolliset arvoesineet. Poikamaiseksikin mokoman voisi kuvata.

Muuta:

-Naaras pyrkii johtamaan laumaa, mutta osoittaa väliinpitämättömyyttä laumalaisiaan kohtaan
-Vihaa ideaa ketuksi muuttumisesta
-Huono piiloutumaan
-Taitava kiipeilijä

Piirtäjä ja luoja: Randsa

Nimi: Daco

Ikä: 17

Sukupuoli: Naaras

Ulkonäkö: Lohikäärmeenä pieni ja solakka. Sen ansiosta Daco on nopea lentämään. Sarvet ovat enimmäkseen puskemista varten, mutta piikit otsassa ovat tehokkaammat aseet. Dacolla on lyhyet tylpät kynnet ja terävät hampaat. Hännän viuhka auttaa tasapainoa ja helpottaa lentämistä. Louhiturkkina Dacon toinen silmä on ruskea ketun silmä, mutta vasen silmä ei muuntaudu joten se on samanlainen kuin lohikäärmeellä. Louhiturkkinakin aika pieni ja solakka. Dacolla on hyvä ponnistus voima ja voimakkaat jalat.

Luonne: Daco on avoimesti iloinen ja näyttää tunteensa muille ilman mitään ongelmia. Hiukan ilkikurisuuttakin löytyy ,mutta onneksi Daco on tarpeeksi fiksu ettei teksisi kokoajan piloja ja aivan kaikille!! Hän rakastaa hyppimistä, juoksemista ja lentämistä eikä kestä olla paikoillaan kauaa. Voisi luulla ettei Dacoa lannista mikään tai ettei hymy ikinä hyytyisi ,mutta kyllä niinkin tapahtuu. Varsinkin silloin kun muut eläimet pilkaavat häntä tai hänen ystäviään. Silloin ensi reaktio on räjähtävä viha ,mutta se päättyy kuitenkin kyyneliin. Sen huomaa kun Daco on surullinen. Kaikki se iloisuus mitä yleensä Daco näyttää on poissa. Daco on ylopositiivinen mikä käy joskus kaikkien hermoille. Daco ei aina ajattele kauhean loogisesti jota Ed inhoaa. Ed ja Daco suoraan sanoen vihaavat toisiaan! Mutta tositilanteen tullessa ne tulevat kuitenkin toimeen.

- Iloinen
- Pelästyy helposti
- Tekee kepposia
- Älykäs tosipaikoissa ,mutta muuten aika hidas...
- Ei tule toimeen Edin kanssa
- Tulee muuten toimeen kaikkien kanssa
- Rakastaa liikkumista
- Kun on surullinen niin on tosi surkeana
- Ylipositiivinen

Piirtäjä ja luoja: Zhroom

Nimi: Haru

Ikä: 24 vuotias

Sukupuoli: Naaras

Ulkonäkö: Harun turkin pääväri on valkoinen ja sen hännänpää sekä kulmat ovat turkoosin väriset ja korvien taustat ja siivet mustanharmahtavat. Silmät ovat verenpunaiset ja pupillit ovat kuten liskoeläimillä, ohuet viirut. Lohikäärmeen muodosta on jäänyt jäljelle; siivet, pitkähköt terävät kynnet, rautaiset suojat etutassuissa sekä kummallakin puolella kuonoa olevat pitkät lohikäärmeen viiksikarvat (1kpl kummallakin puolella).

Luonne: Erityisen ominaisuutensa vuoksi (katso muuta-kohta) on varovainen ja muututtuaan kettu-muotoon, on Harusta tullut vieläkin varovaisempi ja hätkähtää pienintäkin oksan risahdusta. Haru on todella taitava taistelija, mutta muututtuaan kettu-muotoon on alkanut pelkäämään haavoittuvansa herkemmin ja siksi onkin ruvennut välttämään taisteluita. Haru on hyvin luotettava ja osaa aina pelata korttinsa oikein, siksi hänelle usein sysätäänkin hyvien ideoiden keksiminen ja hän saa usein tietoonsa salaisuuksia luotettavuutensa takia. Mutta vaikka Haru onkin ystävällinen ja luotettava muita kohtaan, ei hän hanki itselleen "bestfriend" -ystävyyssuhteita, koska pelkää muuten jakavansa vahingossakin toisten luottamuksella kertomiaan asioita, tämä saattaakin aiheuttaa hänelle itselleen hankaluuksia, mikäli saa itselleen murheita/ongelmia joita ei uskalla jakaa toisten kanssa.

Muuta: Kahden pitkän lohikäärmeenviiksikarvansa ansiosta aistii ympäristössä olevan liikkeen erityisen herkästi.

Piirtäjä ja luoja: Ginezu

Nimi: Koi
Skp: Uros
Ikä: Ihmisissä noin 18-20 v.

Ulkonäkö: Koilla ei varsinaisia suomuja ole, vaikka hän louhiturkki onkin. Hänen lohikäärmemuotonsa onkin enemmänkin japanilaistyyppinen lohikäärme, jolla on suomupeitteen sijasta turkki. Koilla on harmaat sarvet, jotka saavat pahaa vahinkoa, jos niillä jotain päin menee. Hänen häntänsä on tuplasti normaalin ketun hännän pituinen. Häntä on ilman turkkia kuin jonkun liskon häntä. Sillä voi kiipeillä hyvin. Koilla on suuret korvat ja tavallista pidempää turkkia niskassaan. Hänen ruumiinrakenteensa on kevyt, mutta kuten kuvastakin huomaa, se ei ole mitenkään erityisen laiha.
Silmien väri on musta ja Koilla on pitkät “ripset”. Turkki on valkoinen ja melko paksu. Kuviot ovat kuin karpilla, mutta kuonossa on lisäksi oranssit viirut, kuin ketulla, sekä korvien ja tassujen päisssä tummaa. (Piirtäessä ei ole tarkkaa millä tavalla oranssit ja harmaat täplät selässä menevät, kunhan ne ovat selässä ja suurinpiirtein oikean kokoisia). Koi on aika pienikokoinen. Tai no, hirvittävän korkeaksi häntä ei ainakaan voi sanoa.

Luonne: Koi on pääosin rauhallinen ja tyyni nuorukainen. Hän vaikuttaa ensisilmäyksellä melko viileältä tyypiltä, mutta on todellisuudessa kovinkin kiltti ja lempeä. Koi ei puhu paljoa. Keskusteluissa hän ei ole erityisen mukana, mutta kun hän puhuu, niin hänellä on kyllä asiaa. Hän on hyvin siisti ja voisi haukkua neitimäiseksikin. Koi ei yhtään pidä siitä, jos hänen turkkinsa likaantuu, tai jos joku puhuu hänelle epäkunnioittavaan sävyyn. Hänet on kuitenkin opetettu olemaan kaikille kohtelias, eikä Koi yleensä sano mitään ilkeää kenellekään. Hän vain suhtautuu silloin kylmästi ja välinpitämättömästi kyseiseen henkilöön ja mulkoilee hyvin murhaavasti.
Hän antaa tunteidensa näkyä kovinkin hillitysti. Jos Koi on iloinen, hän hymyilee vain hiukan, jos taas surullinen, on hän vain hiljaa. Vain hyvin läheinen ystävä saa kuulla Koin purkavan murheitaan. Muuten hän pitää ne hyvin pitkälti vain ja ainoastaan omana tietonaan. Yleensäkään Koi ei juuri omista asioistaan puhu. Ehkäpä oman nimensä, mutta muuten hän pitäytyy salaperäisenä.

Piirtäjä ja luoja: Kipinä